Kaksi viikkoa sitten saavuin Ouluun oppimaan. Saapuminen tänne oli melko shokki - luulin asustavani seuraavat kaksi viikkoa katkenneen viemäriputken vieressä. No mutta. Eihän asia ihan näinkään ollut. Kuten eräs harjoittelupaikkani työntekijä sanoi: täällä haisee raha. ;)
Aivan, saavuin tänne Omapolkuun harjoitteluun kaksi viikkoa sitten kaukaiselta itärajalta. Nyt kaksi viikkoa on kulunut ja haluan hieman avata tätä avartavaa kokemustani.
Ensinnäkin en ollut aiemmin kovinkaan syvällisesti edes pohtinut uraohjaajan uraa - ohjauksen koulutuksessani pääpaino on selkeästi ollut perinteisen koulumaailman opon töissä. Tulin tänne siis untuvikkona, jolla oli edessään haasteellisen toimenkuvan oppiminen. Opin paljon ja myöskin uraohjauksen kärpänen on selkeästi puraissut minua. JEJ! :)
Kaiken kaikkiaan lähdin pohtimaan ohjauksen kentän laajuutta ja kaikkien ohjauksen tarjoajien yhteistyötä. Onpas minulla mahdollisuus olla isossa touhussa mukana! Lisäksi jäin miettimään, kuinka ohjaus saataisiin helpommin sitä tarvitseville. Voitaisiinko esimerkiksi nettiohjausta hyödyntää paremmin? Miten? Olisiko Omapolunkin asiakkaat valmiita kohtaamaan ohjaajan esimerkiksi Second Life -tyyppisessä ohjausympäristössä? Lähettäkää ihmeessä projektiin kehitysideoitanne, jos olette niitä siellä päässä pohtineet.
Seuraavaan mietelauseen kiteytyy aika hyvin kaikki harjoittelun loppumainingeissa syntyneet fiilikset:
 |
| Alkuperäinen kuva löytyy täältä |
LOPUKSI: ISO KIITOS Omapolun työntekijöille tästä kaikesta ideoiden ja ajatuksien herättelystä! Suosittelen suurella luotolla Omapolkua harjoittelupaikaksi toisillekin ohjausalan opiskelijoille.
-Suvi Kananen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti