Elokuu on vaihtunut syyskuuksi. Aika tuntuu rientävän hurjaa vauhtia! Kuulumisten kirjoittaminen blogiin on siirtynyt ja siirtynyt projektin aloituskiireiden keskellä. Olemme koko projektin työntekijöiden voimin olleet ahkerasti yhteydessä monenlaisiin potentiaalisiin yhteistyötahoihin ja samalla tiedottaneet projektistamme. Kaikki tahot ovat ottaneet hurjan hienosti meidät ja projektimme vastaan - siitä suuri kiitos kaikille heille! Moneen otteeseen on tullut todettua, että olemme yhteisellä asialla.
Nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen tuntuu olevan useammalla taholla huolen tai ainakin puheen aiheena. Lehtikirjoituksista ja muun median viesteistä bongaan miltei päivittäin jotain aiheeseen liittyvää keskustelua tai uutisointia. Olen välillä pohtinut, että onkohan kyseessä sama ilmiö, kuin muidenkin uusien elämäntilanteiden kohdalla. Kun esim. koiran hankkiminen on ajankohtainen asia elämässä, joka paikassa tuntuu olevan koiria liikkeellä ja eläinkauppojen "Mustin murkina" -mainoksia tuntuu tulevan joka päivä postin mukana. Ehkä tässä projektissa työskentely tekee herkemmäksi huomaamaan aiheen ympärillä pyörivää keskustelua. Vai ovatko muutkin panneet merkille aktiivisen kirjoittelun ja uutisoinnin aihepiirin ympärillä?
Luin Kalevasta 26.8.2012 Päivi Ahola-Anttosen ja Sinikka Salon kirjoituksen, jonka aiheena oli nuorten syrjäytyminen. Huomioni kiinnittui myös viisi päivää myöhemmin Niilo Keräsen kirjoitukseen samassa lehdessä. Aiheena oli jälleen nuorten syrjäytyminen. Molemmissa artikkeleissa nostettiin esille, ettei Suomella ole varaa päästää nuoria syrjäytymään. Ahola-Anttosta ja Saloa lainatakseni "jokainen nuori on arvokas ja ansaitsee hyvän elämän". Välittäminen, kannustaminen, tukeminen ja yksilönä kohtaaminen mainittiin konkreettisina keinoina syrjäytymisen ehkäisemisessä. Näiden samojen keinojen avulla pyrimme Omapolku-projektissa auttamaan nuoria aikuisia polullaan kohti työelämää. Yksilöllinen uraohjaus tarjoaa mahdollisuuden juuri näiden keinojen hyödyntämiseen käytännössä.
Edellä mainituissa kirjoituksissa tuotiin esille useita nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen pyrkiviä hankkeita. Nämäkin olisivat ilman muuta mielekkäitä yhteistyötahoja Omapolku-hankkeelle - samalla asialla kun ollaan. Tällä hetkellä projektityöryhmämme keskuudessa on kuitenkin myös kova halu toimia, siis päästä käytännön ohjaustyöhön auttamaan ja ohjaamaan kohderyhmäämme kuuluvia nuoria. On ollut ilahduttavaa huomata, että "viidakkorumpu" myös yhteistyökumppaneittemme taholla on soinut ja tavoittanut kohderyhmäämme. Olemme saaneet useita yhteydenottoja ja käytännön ohjaustyökin on jo alkanut. Hyvien käytänteiden levittäminen ja vaihtaminen ovat toki myös tärkeitä asioita ja mielelläni olen osaltani rakentamassa yhteistyöverkostoa. Allekirjoittaneeseen saa ottaa yhteyttä - sekä projektin ohjaustoimintaan asiakkaaksi halutessa että yhteistyökuvioiden merkeissä!
Jos syrjäytyminen on uusi muotisana, niin toivon todella, että se jäisi vain jäytäväksi sanaksi. Jäin pohtimaan, kokevatko esim. ilman ammatillista koulutuspaikkaa jääneet nuoret itsensä syrjäytymisuhan alla oleviksi. Entä ammatillisen tutkinnon omaavat työnhakijanuoret? Vai ovatko he kenties ennemminkin tienristeyksessä ja kaipaavat reittiohjeita sekä kenties jotain evästystä matkansa varrelle?
Syyskuisin terveisin
Maria
maria.mannermaa@oakk.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti